Muutos alkaa virheiden myöntämisestä

Suomi ei ole metsänhoidon mallimaa, eikä ole ollut sitä pitkään aikaan. Sen myöntäminen ei tee pahaksi ihmiseksi, vaan se ohjaa meitä toimimaan paremmin. Yliopistolla eräs opettajistani sanookin: ”Suomessa on siirrytty hyvästä metsänhoidosta välttävään taimikonhoitoon.” Tottahan hän puhuu. Kiire, kyltymätön tehokkuuden tavoittelu ja silkka osaamattomuus ovat metsiemme vitsaus.

Metsät ovat aarteitamme, ja ne ovat kannatelleet meitä ja meidän muovautuvaa elämäntapaamme vuosisatoja. Niiden merkitystä planetaarisen elämän ylläpitäjinä tulee vaalia ja ymmärtää. Suomessa onkin lisättävä suojellun metsän pinta-alaa huomattavasti nykyisestä, ryhdyttävä ennallistamaan sellaisilla mailla, joilla se on järkevää, kannustettava jatkuvaan kasvatukseen etenkin turvemailla ja lisättävä tuhkalannoitusta. Metsälakia on uudistettava muun muassa siten, että rikkomuksista ei pääse enää kuin koira veräjästä.

Ne, joilla on pienin ääni, ansaitsevat suurimman huomiomme.