Perussuomalaisten Keski-Suomen vaalipäällikköön Pekka Katajaan kohdistunut hyökkäys on vavisuttanut meitä kaikkia ja on tekona anteeksiantamaton. Se on kuitenkin oire valtavasta, jo vuosien ajan muhineesta ongelmasta, jota suomalainen yhteiskunta ei osaa vielä käsitellä: vihan normalisoitumisesta.

Tuskin kukaan voi kieltää sitä, että poliittinen retoriikka on koventunut vuosi vuodelta. Netti vilisee vihapuhetta, poliitikot saavat osakseen uhkauksia ja fyysisiä yhteenottoja tapahtuu yhä useammin. Haukkumisesta ja häirinnästä on tullut arkipäiväistä, ja vihan kohteeksi joutuneita syyllistetään heikkohipiäisyydestä, vaikka kyse on päivänselvistä vaientamisyrityksistä.

Väkivallan ja vihan muodostamaa vaaraa demokratialle ei voi vähätellä. Pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että politiikasta kiinnostuneet ihmiset eivät yksinkertaisesti uskalla lähteä riskeeraamaan henkeään ja terveyttään, vaan jättäytyvät mieluummin päätöksenteon ulkopuolelle. Menetys olisi valtava.

Erityisen vaarallinen tilanne on erilaisten vähemmistöjen, kuten rodullistettujen, vammaisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, keskuudessa, joihin kohdistuu jo nyt suunnatonta vihaa pelkän olemassaolonsa vuoksi – kukapa voisi unohtaa esimerkiksi poltettua sateenkaarilippua, joka ripustettiin irvokkaasti kaupungintalon edustalle. Monet eivät uskalla edes ajatella politiikkaan osallistumista, sillä heille väkivallan uhka on täyttä todellisuutta. Jos nämä äänet pyritään järjestelmällisesti vaimentamaan pelottelulla, päätöksenteko vääristyy joka tasolla – ja sen seuraukset voivat olla tuhoisat.

Me ihmiset olemme suunnattoman moninaisia olentoja. Siksi kannustankin jokaista nousemaan vihaa ja turvattomuutta vastaan, jotta yhdenkään ihmisen ei tarvitse jättäytyä pois yhteiskunnan avaintoiminnoista pelon takia. Tämä koskee eritoten viranomaisia, jotka ovat jo liian pitkään tyytyneet sivustaseuraajan rooliin.

Julkaistu alun perin Kouvolan Sanomissa 16.9.2020.